Puut eivät peitä näkymää. Ne ovat osa sitä. - Hanna-Leena Ylinen

tiistai 8. toukokuuta 2012

Musta joutsen – miksi emme opi, että emme opi?



kirja-arvostelu, Nassim Nicholas Taleb: MUSTA JOUTSEN, erittäin epätodennäköisen vaikutus, suom. Kimmo Pietiläinen, Terra Cognita 2010

Matemaatikko ja optiomeklari Nassim Nicholas Taleb nimittää erittäin epätodennäköisiä tapahtumia mustiksi joutseniksi. Näin siksi, että ennen Australian löytymistä kaikki empiiriset todisteet osoittivat, että joutsenet ovat aina valkoisia. Ensimmäisen mustan joutsenen näkeminen kumosi vuosituhansia kestäneen uskomuksen.

Kirjassa mustalla joutsenella tarkoitetaan tapahtumaa, joka on niin epätavanomainen, että se mullistaa maailmankuvamme. Tyypillistä on lisäksi, että vaikka kyse oli alun perin vieraasta ja ennustamattomasta tapahtumasta, mielemme muuttaa sen jälkikäteen tavanomaiseksi rakentamalla sille selityksiä.

Kirjan keskeinen ajatus on, että koska mielemme on rakentunut ajattelemaan lineaarisesti, olemme sokeita satunnaisuudelle erityisesti silloin, kun kyse on suurista poikkeamista. Altistumme vaaralle, koska emme opi, että emme opi. Mustan joutsenen logiikka tekee siitä, mitä emme tiedä, paljon olennaisempaa kuin tiedoistamme. Tuotamme 30 vuoden ennusteita huolimatta siitä, ettemme pysty ennustamaan edes muutaman kuukauden päähän. Yllättävintä tässä ei ole ennusteiden virheiden suuruus, vaan se, ettemme ole niistä edes tietoisia.

Evoluution myötä ihmismieli on kehittynyt käsittelemään asioita tarinoina. Jotta kertomuksista tulisi ehjiä, valitsemme tietoa, joka tukee aiemmin oppimaamme ja eliminoimme muun. Rakennamme malleja, joiden kautta tarkastelemme maailmaa emmekä huomaa mallien ulkopuolelta tulevia riskejä. Usein kuvittelemme tulevaisuuden jatkavan menneisyyttä lineaarisesti. Kuitenkin menneisyydessä alkanut kurssi voi tulevaisuudessa muuttua äärettömän monella tavalla. Ajatus tulevaisuudesta, johon on sekoittunut sattuma, on meille mahdoton hahmottaa. Emme pysty ymmärtämään menneisyyden ja tulevaisuuden välillä vallitsevaa epäsymmetriaa.

Taleb vertaa tilannettamme kalkkunaan, joka on tottunut ihmiseen, joka tuo sille ruoan. Päivä päivältä kalkkunan luottamus ihmistä kohtaan kasvaa ja juuri, kun sen luottamus on huipussaan, ruokkiva käsi katkaisee sen kaulan. Tapahtuma oli kalkkunan kannalta musta joutsen. Sen sijaan ihmiselle kaulan katkaisemisessa ei ollut mitään yllättävää, koska hän oli alun perinkin tiennyt syöttävänsä lintua lihaksi. Kalkkunan tavoin myös me olemme haavoittuvaisimpia silloin, kun luottamuksemme kaiken jatkumiseen entiseen tapaan on suurimmillaan.

Kyvyttömyytemme ennustaa kertoo yleisemminkin tietämättömyydestämme. Ne, joita pidämme asiantuntijoina, eivät usein ole sitä, koska asioilla, jotka muuttuvat, ei voi olla asiantuntijoita. On mahdotonta päätellä tulevaisuutta toistumattoman menneisyyden perusteella. Ajatteluumme ei sovi, että maailma muuttuu hyppäyksittäin ja tuntemattomalla tavalla. Asiantuntijoihin liittyvä ongelma on, että he eivät tiedä, mitä eivät tiedä. Siksi suuret mullistukset tulevat aina yllättäen.

Taleb kirjoitti Mustan joutsenen vuonna 2007, mutta lisäsi siihen 2010 jälkikirjoituksen, jossa käsittelee mm. ilmastonmuutosta mustan joutsenen näkökulmasta. Hän korostaa, että olennaisinta olisi myöntää tietämättömyytemme ja siksi meidän tulisi olla luonnon suhteen varovaisia ja äärimmäisen suojelevia. Olemme vuosikausia saastuttaneet ja aiheuttaneet paljon vahinkoa. Nyt ennustemalleja laativat tiedemiehet, jotka eivät ole aikaisemmin tulleet varoittaneeksi meitä toimintamme seurauksista.

Talebin kirja on hyvä muistutus maailman epälineaarisuudesta. Olisiko meidän jo aika oppia, että emme opi?

Julkaistu aiemmin Elonkehä-lehdessä 5/2011

Kaikku tekstit tunnisteella Nassim Nicholas Taleb